torstai 5. tammikuuta 2017

Pilvet, merenneidon selkäranka

Ei päivää ilman kuvia, ei päivää ilman riviä,  " ei päivääkän kirjoittamatta riviä " , sanoi Honoré de Balzac, ja ei pidä ihmetellä, että hän kirjoitti 15 tuntia päivässä. Pitää vain ihmetellä, kuinka itsellä ei ole mahdollisuutta samaan. Honorén seinänaapurina ei ollut raivohullua poraajaa, ikuisia raveja, reivejä, räksyttäviä pikkurakkeja tahi harjoittelevia trumpetisteja. Honoré korotti itsensä aateliseksi - samoin kuin Lars von Trier. Jolla myös on upea työraha. Kun korkki pysyy kiinni. Ei pelkästään naapurien häiriökäyttätyminen vie ajatuksia, insipraatiota pois loputtomasti, ja lopullisesti, ja myös raivon partaalle. Myös ulkona junassa, ja jopa kirjastossa jatkuu sama melu. Pitäisi sitä itsekin työntää rusinat korvaan, että edes jokin keskittymisrauha on. Puhtaassa luonnossa on mukava tehdä töitä ja ladata akkuja.



Pilvet, merenneidon selkäranka

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.